Oho, hupsis!

Vaikka olen yleensä huonoin kaikessa, niin yhdessä asiassa olen kyllä ihan kärkipäässä; sähläyksessä.

Jos miettii pelkästään tätä päivää, niin löytyy yksi jos toinenkin asia, mitä olen onnistunut jotenkin säätämään hassusti. Alkaen ihan aamusta.

Esimerkiksi jo sängystä nousemisesta saan taidetta. Yleensähän se ei tuota ihmisille minkäänlaisia ongelmia. Kun meikäläinen alkaa ajattelemaan ylösnousua ja toteuttamaan hommaa, siinä ei ole mitään järkeä. Jos pääsenkin istuma-asentoon, niin onnistun potkasemaan jalkani tuoliin tai viimeistään oveen. Usein olen täysin sotkeutunut peittoon, ja sen kynsistä selviämiseen menää aikaa hetki jos toinenkin. Onneksi tällaiset tapaukset tapahtuu yleensä suljettujen ovien takana. :D

Olen mestari kävelemään ovia päin, lyömään käteni tai jalkani milloin minnekin, tekemään haavoja sormiini ja niin edelleen. En osaa syödä nätisti, ellen syö tosi hitaasti. Maidot on ollut useammin kuin kerran sylissä, pöytäliinan voisi useimmiten vaihtaa ruokaluni jälkeen, ja valkoiset vaatteet päälläni ovat kuin kerjäämistä siitä että hei, et viittis sotkee vähän.

Kun pesen hampaitani, en voi tehdä sitä missään hyvissä vaatteissa. Sotken ne kuitenkin. Hammastahnaa löytyy aina, ihan aina muualtakin kuin suusta, jos ei leualta tai muualta naamasta niin sitten viimeistään paidalta.

Vaatteet osaan laittaa aina jotenkin hassusti päälle. Hiukset eivät pysy ojennuksessa tai nätisti kovinkaan kauaa.

Lisäksi taidan olla vähän vajokki, naureskelen paljon itsekseni ja en välttämättä tajua kaikkia juttua ensi selittämällä..

Mutta, tärkeintä on, ettei ota itseään liian vakavasti! Minä olen ainakin oikein tyytyväinen ollessani tällainen sählä. Se tekee minusta juuri minunlaiseni, ainutlaatuisen.

Ja eipähän kanssaeläjilläkään ole ikinä tylsää. Anni heilauttaa vaan vähän kättään ja heti on joku paikka joko kipeä tai sitten jotain lentää niin että viiuh vain!

Ja silti voin olla ihan ylpeä itsestäni. Ihan vain sen takia että olen vaan minä. :)