Jäädä kun pitäisi lähteä

Tänään olin menossa ja tulossa ja koko ajan tekemässä jotain! Sain kesätyöhaastattelukutsun, joka on mahtavaa. Ja yhdestä puuttuneesta terveystiedon kurssista sainkin ysin! Olin ihan ihmeissäni.

Viimein kun tuli rauhoittumisen hetki, olinkin yksin kotona ja makasin isolla vanhempien sängyllä. Tuli yksinäisyysolo, rutistin peittoa ja yritin ajatella positiivisia.

Kevät tämän tekee, ettei tahtoisi aina olla yksin. Ettei tahtoisi aina vaan kuvitella, haaveilla ja tuntea olevansa ilman ketään.

En minä oikeen edes tiedä mitä haluan. Tai no,ainakin läheisyyttä.

Kai se vaan on niin että kaikki aikanaan. Mutta milloin tulee taas mun vuoro?

Onneksi unelmoiminen ei ole kielletty. On sekin tyhjää parempi.

Nyt peiton alle lämpimään.

Mua vaan itkettää. Niinkin ison asian kuin hygieniapassin takia.

En minä mitään osaa enkä ikinä onnistu missään. Alkaa olla vähissä, liian vähissä, onnistumisen tunteita ei tule mistään. Tosin monesti en enää viitsi edes yrittää, koska itseluottamus on niin pohjissa.

En tiedä mitä pitäisi tehdä. En osaa tehdä mitään ja mun positiivinen asenne on katoamassa aina vaan pidemmiksi ajanjaksoiksi. Se huolestuttaa muakin.

Inhottaa olla näin lapsellinen ja riittämätön.

Aika kuole ei tappamallakaan.

Olin äidin kanssa järvellä kävelemässä, ja oli upea ilma! Vähän näpsin kuviakin










Musta tuntuu oikeasti että kevät on jo melkein täällä.

100 asiaa joista pidän

Tänään iski tylsyys. Kirjoitin ihanaan paperipäiväkirjaani 100 asiaa joista pidän, ja päätin nyt jakaa sen kanssanne. Olkaa hyvät. Asiat eivät ole missään paremmuusjärjestyksessä.

-Kesä
-Perhe ja sukulaiset
-Rakkaus
-Elokuvat
-Musiikki
-Dvd-levyt
-Oma sänky
-Läheisyys
-Kauniit sanat
-Lautapelit
-Ystävät
-Hymy vieraalta ihmiseltä
-Junassa matkustaminen
-Silittäminen
-Kissat
-Koirat
-Uiminen
-Kesäyöt
-Kitara
-Lumienkelit
-Koris
-Lapset
-Johnny Depp
-Elokuvasitaatit
-Jäätelö kuumana kesäpäivänä
-Mummu ja pappa
-Pyöräily
-Pitkät automatkat
-Lukeminen
-Vierekkäin nukkuminen
-Kirjoittaminen
-Suuteleminen
-Posken silittäminen
-Teltassa nukkuminen
-Aurinko
-Pomppiminen
-Pikku My
-Muumit
-Historia
-Psykologia
-Lohduttaminen
-Kirjastot
-Nukkuminen
-Sauna
-Hyvät tv-sarjat
-Äiti
-Järvet
-Sylissä oleminen
-Jutteleminen
-Iskä
-Huumori
-Hauskat jutut
-Nauru ja nauraminen
-Ihmisten äänet
-Friends
-Fiilistelybiisit
-Keikat
-Pilvien katselu
-Uuden kirjan tuoksu
-Muumimukit
-Silmiin katsominen
-Yllätykset
-Laulaminen
-Seksi
-Runot
-T-paidat
-Lattialla makaaminen
-Tyyni ilma
-Synttärit
-Joulu
-Pojat
-Katseet
-Kädestä pitäminen
-Värit
-Aamut ja aamumakoilut
-Herääminen toisen vierestä
-Kreikka
-Herkut
-Ikävä
-Laukut
-Laivat
-Haaveileminen
-Onnistumistunteet
-Lumessa riehuminen
-Tekstiviestit
-Meseviestit
-Lakanat
-iPod
-Tietokone
-Satamat
-Juhannus
-Sadut
-Kengät
-Eläinten pennut
-Suihku
-Kauneus
-Mustavalkoiset valokuvat
-Kiitoksen saaminen
-Suunniteleminen/listojen tekeminen
-Rentoutuminen

Tällaista tänään.

Vie toiveista pois, sylistä syliin

Tänään oli hyvä päivä. Aamulla meinasi vaan vähän ärsyttää kun ei mikään toiminut, mutta koulussa kaikki meni ihan hyvin. Viihdyinkin, pitäisi vain oikeasti olla iloinen useammin. Se kun minulta tuntuu luonnistuvan paremmin kuin möksönä olo.

Liikuntatunti oli mukava. Tykkään meidän sijaisesta, se on tosi mukava mulle varsinkin. Paulalla, meidän oikealla opella on jotain hirveitä ennakkoluuloja vähän isompikokoisia kohtaan. Tai se pitää vaan jotenkin automaattisesti niin paljon huonompana.

Maija Vilkkumaa vie mut kesään ja laiturille istumaan katsellen tyyntä vettä. Oi kun olisikin jo kesä. Haluan istua mekossa ja hupparissa puoleenyöhön rannalla ja miettiä että elämä on tässä ja nyt.

Huomenna on jo keskiviikko, ja kymmenen aamu. Jotenkin olo on paljon parempi kuin esimerkiksi viikko sitten.

Äidinkään valitus ei tunnu niin pahalta.

Musta tuntuu, että kyllä tämä tästä. Pitkästä aikaa hymyilyttää ilman mitään sen kummempaa syytä.

Toivon vaan, että saan säilytettyä tämän olotilan.

Ikuisuus on tässä

Eilen illalla oli kamalaa. Pilasin mokkapalataikinan ja itkin, huusin ja murjotin. Oikeasti se ei ollut mokkapalataikinan vika, kyllähän sen nyt tyhmempikin ymmärtää. Pelotti vain, koska ensimmäistä kertaa tämä paha oloni oli muidenkin kuin itseni asia.

Jotenkin vain, on tapahtunut liikaa ja ei mitään. Painoa on tullut liikaa, motivaatiota kaikkeen valunut sormien välistä, en ole löytänyt hyväksyntää, ystävät häviävät, helpompi olla tekemättä mitään kuin tarttua niskasta kiinni ja potkasta itseään perseelle.

Tiedän, että pitäisi tehdä. Tehdä ja tehdä. Olla reipas. Haluan olla reipas, haluan olla pirteä Anni jota hymyilyttää kaikki ja joka ahmii Aku Ankkoja niille nauraen.

En vain tiedä, mistä pitäisi aloittaa. Niin monta kertaa olen ottanut koulukirjan käteen, lukenut ensimmäisen tehtävän. Onnistunut, katsonut seuraavaa tehtävää, alkanut ennen lauseen lukemista loppuun toistaa päässäni enosaaenosaaenosaaenosaa ja vaipunut syvemmälle itsesääliin ja epätoivoon.

Liian monta kertaa olen ollut lähdössä lenkille, uimaan, salille. Tekemään jotain. Pois kotoa. Mutta aina oman huoneen turvallisen näköiset ruusutapetit ovat houkutelleet jäämään.

En tahdo olla tällainen. En tiedä kenelle puhua.

Ehkä ylireagoin. Ehkä pitäisi vain unohtaa ja yrittää sopeutua.

Yksi syy, mikä eniten painaa, on se, että en usko kenenkään hyväksyvän minua tällaisena. Artun jälkeen olen omien ajatusten ja Artun puheiden perusteella päätynyt siihen etten tule kelpaamaan enää ikinä kenellekään. Ellen muuta itseäni.

En minä tiedä. En tosiaankaan tiedä.

Minä kun luulin olevani aina niin paljon parempi muita, etten ikinä tule vajoamaan syvälle itsesääliin ja itseinhoon. Luulin, että olen niin paljon kypsempi muita. Ylempänä, ettenhän minä nyt ikinä sano etten saa ketään.

Nyt kun luin tuon tekstin, se tuntuu ihan vieraan kirjoittamalta. Niin kai olenkin.

Mutta joo. Vitun Mikko. Voi helvetin vitun Mikko. Ei voi kun kysyä miksi? Miksi ihmeessä nuori ihminen ottaa hengen itseltään? Ihminen jonka ei ikinä uskoisi tekevän niin..

Yllättäen kaikki tuntuu niin suurelta ja pelottavalta.

Damdididididaaam

Enpäs tiiä. Oli jotain mielessä, mutta ei ole enää.

Onneksi on tämä viikko lopussa ja viikonloppu edessä. Saa itkeä vaikka koko yön eikä tarvitse miettiä miltä silmät näyttää aamulla.

No joo. Koeviikko vaan lähenee, innostus miinus tuhat potenssiin kaksisataaviisikymmentä.

Ei ole mitään sanottavaa oikeasti.