Tänään olin menossa ja tulossa ja koko ajan tekemässä jotain! Sain kesätyöhaastattelukutsun, joka on mahtavaa. Ja yhdestä puuttuneesta terveystiedon kurssista sainkin ysin! Olin ihan ihmeissäni.
Viimein kun tuli rauhoittumisen hetki, olinkin yksin kotona ja makasin isolla vanhempien sängyllä. Tuli yksinäisyysolo, rutistin peittoa ja yritin ajatella positiivisia.
Kevät tämän tekee, ettei tahtoisi aina olla yksin. Ettei tahtoisi aina vaan kuvitella, haaveilla ja tuntea olevansa ilman ketään.
En minä oikeen edes tiedä mitä haluan. Tai no,ainakin läheisyyttä.
Kai se vaan on niin että kaikki aikanaan. Mutta milloin tulee taas mun vuoro?
Onneksi unelmoiminen ei ole kielletty. On sekin tyhjää parempi.
Nyt peiton alle lämpimään.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti