Ei voi sanoa muuta kuin että hymyilyttää.

On tää kevät vaan niin jänskää. Parasta ja mukavaa. Hih vaan.

Toivottavasti tämä tunne ei ihan heti katoa.

Heimoimoihei.


Ei edes ollut asiaa. Mutta mun maha sanoo mur. Ja mä sanon että hoaaah. Kamalia päiviä mahtuu tähänkin viikkoon.

Hirveästi ideoita muttei taitoa toteuttaa mitään. Turhauttavaa.

Mitäköhän mä nyt teen? Viimeiset kaksi viikkoa Lisbeth Salander ja Mikael Blomkvist ovat olleet osa elämääni ja tänään kun sain kirjan loppuun Urheilutalon kahviossa tuli tyhjä olo. Epätoivoisena selailin lukuja uudestaan ja yritin päästä tarinaan uudestaan mukaan. Ei siitä ollut iloa.

Sen tiedän, että ikinä en tule saamaan samankaltaista lukukokemusta. Kirjatrilogia imaisi niin mut mukanaan, ja ahmin 600-700 sivuiset järkäleet parissa viikossa. En malttanut lopettaa, Lisbeth tuli jopa uniini joskus. Ehkä merkittävin kirjahahmo minun elämässäni ikinä.

En tiedä mikä Stieg Larssonin salaisuus oli, mutta hän tosiaankin sai minut innostumaan kirjasta. Kaikki oli jotenkin niin todentuntuista.

Tulee ikävä noita kirjoja. Enkä tiedä mitä nyt osaan lukea.

Väsyttää vähän.

Pakko laittaa kuva meidän kultapojista. Oli ne niin sulosia ja hämillään kun voittivat. Ihan oikein niille.



Ja joo, surkea kännykkälaatu, ja muutenkin huono kuva. Mutta eipä tätä muutenkaan kukaan lue, eli ei sillä niin väliä. :D

Mistäköhän tämäkin fiilis taas tuli? Vielä aiemmin viikollahan kaikki oli niin hyvin ja ei ollut mitään valitettavaa. Sitten jotenkin vaan mikään ei enää tunnukaan taas miltään ja kaikki on ikävää.

En tiedä, onko tässä kyse vaan tosiaan yhden ihmisen sanomisista vai vaan mun pään sisälllä olevista ongelmista ja idioottimaisuuksista.

Ärsyttää vaan itseäänkin, kun suurimpaan osaan kysymyksistä vastaan vaan ihan sama, emmä tiiä tai niinpä kai. Harmittaa perheen ja kavereiden puolesta, kun oon ilkeä. Eihän niistä kukaan ole mitään tehnyt.

Telkkarissa hämähäkki sotkeutui omaan verkkoonsa. Yleensä nauraisin moiselle, kun en muutenkaan pidä hämähäkeistä. Nyt tuntui vaan pahalta pikkusen puolesta.

Tämä dokkari on muutenkin aika mielenkiintoinen.

No joo, ei pitänyt luontodokkarista puhua. Mutta merihevoset on söpöjä.

Joka paikkaan sattuu. Saatanan kuntopiiri ja telinevoimistelu. Vihaan liikuntaa.

Tai ehkä vihaan vaan itseäni kun en osaa liikkua.

Joo. Nyt loppu.

Paistais ees aurinko.

Koeviikko ohi.

Tämä viikko on kyllä ollut aika tapahtumarikas, pitkästä aikaa. Keskiviikkona alkoi autokoulu. Oon teoriatuntien ainoa osallistuja. :D Sinänsä kyllä älyttömän kivaa. Kun on niin mukava opettaja, toivottavasti ajotunnit on kanssa Karinin opastuksella.

Eilen oli työhaastattelu vanhainkotiin. Pääsen sinne jos en pääse päiväkotiin. Haluan kyllä hirveästi sinne päiväkotiin, se olisi mulle unelmakesätyöpaikka.

Tänään oli ammatinvalintapsykologi, oli kyllä niin mukava nainen ettei tosikaan! Menen heinäkuussa uudestaan, kun tiedetään meenkö johonkin toiseen kouluun vai en. Oi että. Ihana nainen. Sillä oli sellainen värikäs ja pirteä mekko päällään, silmälasit ja kiharat hiukset. Lempeä katse. Olisin voinut puhua hänelle ikuisuuden, ainakin tuntui siltä. Oli helpottavaa päästä purkamaan tilannetta jollekin täysin ulkopuoliselle.

Olin Petralla illalla. Katsottiin Brokeback mountain. Tykkäsin, ihanat maisemat! Ja muutenkin, aika koskettava elokuva.

Tykkään olla Petralla. Siellä on niin kotoisaa ja vanhemmat niin älyttömän mukavia. Tulee aina jotenkin niin hyvä fiilis, kun siellä on. Ja Rollo-hauva torkkui mun vieressä. Aww.

Sanoin äidille että ostaa mulle poikaystävätyynyn. Äiti sanoi vaan että "voi luoja sun kanssa". Niinpä. Mutta ostan kyllä pian itte sellasen, tai tuunaan itse! Tulee kyllä varmasti niin hieno että takaa maailman makeimmat unet ku semmosen tyynyn ottaa viekkuun. Or not.