Tänään on ollut yksi niitä päiviä, milloin kaikki tuntuu menevän pieleen. Ja kun minulla menee asiat pieleen, se näkyy ja kuuluu ; olen täällä yksin ollessani kiroillut, huutanut, potkinut mitä millonkin tielle tulee, heitellyt tavaroita ja hakannut seinää. Koomista, tiedän, mutta totta.
Aamulla päivä alkoi niin, että sain niskaani kourallisen kypsentämätöntä riisiä. Minä raukka oisin vaan tahtonut katsoa onko kaakaojauhoa jossain lisää, mutta sainkin huonosti suljetun riisirasian niskaani.
Lisäksi tänään ärsytti, kun soitin äidille neljä kertaa kysyäkseni mitä elokuvaa mennään katsomaan, ja lopulta se peruuntui siksi kun elokuvat menivät äidin mielestä "huonoon aikaan" ja siksi peruttiin koko reissu. Plus että mankeli temppuili kun yritin kerrankin olla avuksi ja hakkasin sitä kiroillen. Tietenkin oon lyönyt varpaani ja käsivarteni jokaiseen mahdolliseen ulokkeeseen, sotkenut paitani ja liukastunut lehtiä hakiessani. Ei vaan suju ei.
Eli neljän seinän sisällä tämäkin päivä. Pistää ärsyttämään ja itkettämään.
Miksi minun perjantait on aina niitä kamalimpia?
perjantai 27. helmikuuta 2009
keskiviikko 25. helmikuuta 2009
Olispa kello jo kymmenen! Haluan nukkumaan mutta en tahdo missata mun anatomialeikkejä.
Olotila on huonohko, ehkä tällaisen voisi kuvitella krapulan olevan. Jotenkin vaan paheni kun nukahdin liian moneksi tunniksi. Ououou. Niska on ihan järkyttävän kipeä, sen siitä saa kun nukkuu yönsä pää sängyn ulkopuolella.
Kertoilin mammalle juttuja laivalta ja naurettiin. Hihii.
Kaiken lisäksi puhelimesta loppui akku eikä laturia löydy mistään. julma elämä.
Olotila on huonohko, ehkä tällaisen voisi kuvitella krapulan olevan. Jotenkin vaan paheni kun nukahdin liian moneksi tunniksi. Ououou. Niska on ihan järkyttävän kipeä, sen siitä saa kun nukkuu yönsä pää sängyn ulkopuolella.
Kertoilin mammalle juttuja laivalta ja naurettiin. Hihii.
Kaiken lisäksi puhelimesta loppui akku eikä laturia löydy mistään. julma elämä.
Damdididam
Että sellainen reissu tuli tehtyä. Oma huone tuntuu yllättävän turvalliselta viimeisiin 48 tuntiin verrattuna.
No, ennen näitä kyseisiä tunteja olin yötä Petralla, ja meillä oli Oscar-"valvojaiset". Meillä oli tosi mukavaa ja hauskaa, oli huvittavaa kun tajusin miten väsymyksen eri tilat tuli ja meni, välillä kikatettiin vatsat kipeinä ja yritettiin olla hiljaa, välillä molemmat istui hiljaa ja pilkkivät, välillä jumittaen televisiota.
Harmitti, kun ei ollut nähnyt hirveän montaa elokuvaa niistä, joita ehdokkaina oli. Olisin niin mielelläni halunnut nähdä esimerkiksi Slumdog millionairen ennen gaalaa, samoin Milkin ja The Readerin. No, kyllä ne näin jälkikäteenkin kelpaavat, ei siinä mitään.
Aika hyvin arvailtiin Petran kanssa suurin osa Oscareista, tosin oli hieman hassua, kun Benjamin Button ei saanutkaan kovin montaa pystiä, ja nekin olivat näitä "vähäarvoisempia". Vaikka toisaalta, mielestäni ne kaikki ovat yhtä arvokkaita. Itse mietin, että olisi hienoa joskus voittaa joko parhaan alkuperäisen käsikirjoituksen tai parhaan muokatun käsikirjoituksen Oscar! Tai ohjaaja-Oscar. Saahan sitä aina haaveilla.
Maanantaina lähdettiin päivällä kohti Helsinkiä reippaina, neljän tunnin yöunilla. Oli oikeen mukavaa, bussimatka meni yllättävän nopeasti.
Saatiin sitten hytti pahimpien riehujien ja rellestäjien vierestä, todella mukava yllätys! No eipä siinä, sitä meteliä ja riehumista saatiin kuunnella sitten se seuraavat vajaa kaksi vuorokautta.
Olin meidän koulusta ainoa joka ei edes maistanut yhtään mitään. Join tyytyväisenä alkoholittomia piña coladoitani, naureskelin kännisille ihmisille ja kuuntelin sarkastisia kommentteja omasta juomattomuudestani ja kännisten poikien/miesten älyttömiä puheita omasta ulkonäöstäni. Joku, jolla on huono itsetunto olisi voinut loukkaantuakin ja masentua niistä puheista. Kieltämättä itsekin pari kertaa purin vähän huulta ja mietin annanko itkun tulla, mutta tyydyin kääntymään poikiin päin ja näyttämään keskisormea. Se helpotti kyllä kummasti.
Jotkut oli myös tosi mukavia kännissä, paitsi ne ketkä hajottivat yhden hytin. No, siinäpähän maksavat. Mutta oli kiva nähdä vanhoja luokkakavereitakin, Lassi oli hauska. Sillä lähti aina elämä uuteen nousuun, vielä seitsemältä aamullakin,ja musta se oli aina yhtä hauskaa.
Kännisten ihmsiten toilailut oli huvittavia. Itse kyllä mökötin eilen illalla yhdessä vaiheessa, mutta ihan vähän vaan. En paljoa.
On kyllä ihana olla kotona, vaikka reissusakin oli mukavaa. Ah, odotan iltaa ja sitä kun pääsen kömpimään oman peiton alle. Ihanaa.
No, ennen näitä kyseisiä tunteja olin yötä Petralla, ja meillä oli Oscar-"valvojaiset". Meillä oli tosi mukavaa ja hauskaa, oli huvittavaa kun tajusin miten väsymyksen eri tilat tuli ja meni, välillä kikatettiin vatsat kipeinä ja yritettiin olla hiljaa, välillä molemmat istui hiljaa ja pilkkivät, välillä jumittaen televisiota.
Harmitti, kun ei ollut nähnyt hirveän montaa elokuvaa niistä, joita ehdokkaina oli. Olisin niin mielelläni halunnut nähdä esimerkiksi Slumdog millionairen ennen gaalaa, samoin Milkin ja The Readerin. No, kyllä ne näin jälkikäteenkin kelpaavat, ei siinä mitään.
Aika hyvin arvailtiin Petran kanssa suurin osa Oscareista, tosin oli hieman hassua, kun Benjamin Button ei saanutkaan kovin montaa pystiä, ja nekin olivat näitä "vähäarvoisempia". Vaikka toisaalta, mielestäni ne kaikki ovat yhtä arvokkaita. Itse mietin, että olisi hienoa joskus voittaa joko parhaan alkuperäisen käsikirjoituksen tai parhaan muokatun käsikirjoituksen Oscar! Tai ohjaaja-Oscar. Saahan sitä aina haaveilla.
Maanantaina lähdettiin päivällä kohti Helsinkiä reippaina, neljän tunnin yöunilla. Oli oikeen mukavaa, bussimatka meni yllättävän nopeasti.
Saatiin sitten hytti pahimpien riehujien ja rellestäjien vierestä, todella mukava yllätys! No eipä siinä, sitä meteliä ja riehumista saatiin kuunnella sitten se seuraavat vajaa kaksi vuorokautta.
Olin meidän koulusta ainoa joka ei edes maistanut yhtään mitään. Join tyytyväisenä alkoholittomia piña coladoitani, naureskelin kännisille ihmisille ja kuuntelin sarkastisia kommentteja omasta juomattomuudestani ja kännisten poikien/miesten älyttömiä puheita omasta ulkonäöstäni. Joku, jolla on huono itsetunto olisi voinut loukkaantuakin ja masentua niistä puheista. Kieltämättä itsekin pari kertaa purin vähän huulta ja mietin annanko itkun tulla, mutta tyydyin kääntymään poikiin päin ja näyttämään keskisormea. Se helpotti kyllä kummasti.
Jotkut oli myös tosi mukavia kännissä, paitsi ne ketkä hajottivat yhden hytin. No, siinäpähän maksavat. Mutta oli kiva nähdä vanhoja luokkakavereitakin, Lassi oli hauska. Sillä lähti aina elämä uuteen nousuun, vielä seitsemältä aamullakin,ja musta se oli aina yhtä hauskaa.
Kännisten ihmsiten toilailut oli huvittavia. Itse kyllä mökötin eilen illalla yhdessä vaiheessa, mutta ihan vähän vaan. En paljoa.
On kyllä ihana olla kotona, vaikka reissusakin oli mukavaa. Ah, odotan iltaa ja sitä kun pääsen kömpimään oman peiton alle. Ihanaa.
lauantai 21. helmikuuta 2009
Elämä on juhla
Olin eilen Kärkkäisen ostosparatiisissa, ja haluaisin päästä sinne oikeasti töihin, mutta enpä usko että minua huolitaan.
Mukaan tarttui itselleni uusi seinäkello, neljä leffaa, mörkö-muumimuki ja liikaa karkkia. :D Ihan liikaa. Tosin isi maksoi, vai olikohan se äiti. Kuitenkin. :D Oli oikein mukavaa, me mennään äidin kanssa sinne kahdestaan ensi viikolla.
Tänään sitten pitäisi pakata risteilyä varten ja sellaista. Ihan kiva sinne on lähteä, jos osaa valita seuran oikein. Pelottaa vähän muutama ihminen ja niiden käyttäytyminen.
No onneksi minulla on Petra ja Hansu! Mennään laulamaan karaokea ja tanssitaan kaikki pyörryksiin. Tai ne tanssii, minä kattelen tylsänä vierestä koska en osaa tanssia.
Aamulla olisi tehnyt mieli kääntää kylkeä ja jatkaa unia. Tänään nimittäin voi mennä hieman myöhään jonkun neveheard-oscar-gaalan takia.
Huomenna on sitten lähtö yhdeltä. Jee.
Lopuksi vielä vanhojen tunnelmointia, serkku-Pekka 11 veen kanssa!
Mukaan tarttui itselleni uusi seinäkello, neljä leffaa, mörkö-muumimuki ja liikaa karkkia. :D Ihan liikaa. Tosin isi maksoi, vai olikohan se äiti. Kuitenkin. :D Oli oikein mukavaa, me mennään äidin kanssa sinne kahdestaan ensi viikolla.
Tänään sitten pitäisi pakata risteilyä varten ja sellaista. Ihan kiva sinne on lähteä, jos osaa valita seuran oikein. Pelottaa vähän muutama ihminen ja niiden käyttäytyminen.
No onneksi minulla on Petra ja Hansu! Mennään laulamaan karaokea ja tanssitaan kaikki pyörryksiin. Tai ne tanssii, minä kattelen tylsänä vierestä koska en osaa tanssia.
Aamulla olisi tehnyt mieli kääntää kylkeä ja jatkaa unia. Tänään nimittäin voi mennä hieman myöhään jonkun neveheard-oscar-gaalan takia.
Huomenna on sitten lähtö yhdeltä. Jee.
Lopuksi vielä vanhojen tunnelmointia, serkku-Pekka 11 veen kanssa!
keskiviikko 18. helmikuuta 2009
Keskiviikko
Olin eilen jakelemassa cv:itäni kesätyötreffeillä, ja toivon että jostain tärppää. Haluaisin niin paljon johonkin palvelualan hommiin, harmi vain kun monessa paikassa halutaan alan aiempaa kokemusta. Vaikka eikös se niin ole, että juuri tekemällä oppii.
Kiertelin sen tapahtuman jälkeen kaupungilla pari tuntia, ostin vielä parit koulukirjat ja leffoja. Päivittelin itsekseni kirpputorien ylihinnoittelua ja turhaa tavaraa, nielin itkua ja purin huulta taas kerran vaatekauppojen sovituskopeissa, moikkailin tuttuja ja nautin suhteellisen rauhallisesta ja väljästä tunnelmasta, joka on Lahdessa yllättävän harvinaista.
Kun istuin alas kaakaolle yhteen kahvilaan, olin varmasti kamala näky, kun yksin kyhjötin nurkassa suunpielet alaspäin. Olin nimittäin niin kateellinen, etten ole pitkään aikaan ollut.
Kaunis nuoripari. Onnesta sekaisin olevia katseita, käsivarren silittämistä, aitoja hymyjä ja.. niin, onnellisuutta. Välittämistä.
Lapsellinen kun olin, niin ajattelin vain itseäni ja tunsin kateutta. Ja olen kateellinen. Vaikka on parempi yksin, on on on on. Mutta totta kai, kyllä minäkin tahdon syliin, nukahtaa viereen, tuntea sormenpäät kämmenselällä ja istua kahvilla.
On niin helppo valittaa,unelmoida, huokailla ja vain leikkiä marttyyria. Silti välillä tulee tunteenpurkauksia, tyynynhalailuoloja ja pakottava tarve kuunnella epätoivoisia rakkauslauluja.
Hellyyspuuskat pitäisi vain voida jättää omaan arvoonsa. Ainakin joskus. En halua että niistä tulee vallitsevia olotiloja.
Tänään jouduin käydä juttelemassa opon kanssa, oli hirveää. Tai itse jutteluhetki meni hyvin, olen aina pelännyt meidän opoa, mutta se osoittautui turhaksi Todella mukava ihminen.
Eilen aamulla kävin sytyttämässä yläasteen pihalle kynttilän edesmenneen historian opettajan muistoksi. Jotenkin siinä vaiheessa todellsuus iski vastaan ja pahasti. Tajusin, miten raa'asti hän oli joutunut täältä lähtemään ja miten lopullista kaikki on. Loppu koulumatkasta meni itkua nieleskellessä.
Tällä hetkellä odotan lomaa. Oscar-gaala tulee maanantain ja sunnuntain välisenä yönä, ja aion katsoa sen. Viime vuonna, kun olimme Luostolla, nukahdin sohvalle kaukosäädin kädessä joskus puoli kolmen aikaan. Aamulla heräsin siihen kun maailman paras iskä oli tehnyt minulle yöllä pedin ja nostanut minut siihen.
Tänä vuonna aion kyllä sisseillä ja katsoa sen kokonaan. Ehkä serkkupoika tulee valvottamaan ja tökkimään kylkeen aina kun meinaan nukahtaa.
Kiertelin sen tapahtuman jälkeen kaupungilla pari tuntia, ostin vielä parit koulukirjat ja leffoja. Päivittelin itsekseni kirpputorien ylihinnoittelua ja turhaa tavaraa, nielin itkua ja purin huulta taas kerran vaatekauppojen sovituskopeissa, moikkailin tuttuja ja nautin suhteellisen rauhallisesta ja väljästä tunnelmasta, joka on Lahdessa yllättävän harvinaista.
Kun istuin alas kaakaolle yhteen kahvilaan, olin varmasti kamala näky, kun yksin kyhjötin nurkassa suunpielet alaspäin. Olin nimittäin niin kateellinen, etten ole pitkään aikaan ollut.
Kaunis nuoripari. Onnesta sekaisin olevia katseita, käsivarren silittämistä, aitoja hymyjä ja.. niin, onnellisuutta. Välittämistä.
Lapsellinen kun olin, niin ajattelin vain itseäni ja tunsin kateutta. Ja olen kateellinen. Vaikka on parempi yksin, on on on on. Mutta totta kai, kyllä minäkin tahdon syliin, nukahtaa viereen, tuntea sormenpäät kämmenselällä ja istua kahvilla.
On niin helppo valittaa,unelmoida, huokailla ja vain leikkiä marttyyria. Silti välillä tulee tunteenpurkauksia, tyynynhalailuoloja ja pakottava tarve kuunnella epätoivoisia rakkauslauluja.
Hellyyspuuskat pitäisi vain voida jättää omaan arvoonsa. Ainakin joskus. En halua että niistä tulee vallitsevia olotiloja.
Tänään jouduin käydä juttelemassa opon kanssa, oli hirveää. Tai itse jutteluhetki meni hyvin, olen aina pelännyt meidän opoa, mutta se osoittautui turhaksi Todella mukava ihminen.
Eilen aamulla kävin sytyttämässä yläasteen pihalle kynttilän edesmenneen historian opettajan muistoksi. Jotenkin siinä vaiheessa todellsuus iski vastaan ja pahasti. Tajusin, miten raa'asti hän oli joutunut täältä lähtemään ja miten lopullista kaikki on. Loppu koulumatkasta meni itkua nieleskellessä.
Tällä hetkellä odotan lomaa. Oscar-gaala tulee maanantain ja sunnuntain välisenä yönä, ja aion katsoa sen. Viime vuonna, kun olimme Luostolla, nukahdin sohvalle kaukosäädin kädessä joskus puoli kolmen aikaan. Aamulla heräsin siihen kun maailman paras iskä oli tehnyt minulle yöllä pedin ja nostanut minut siihen.
Tänä vuonna aion kyllä sisseillä ja katsoa sen kokonaan. Ehkä serkkupoika tulee valvottamaan ja tökkimään kylkeen aina kun meinaan nukahtaa.
lauantai 14. helmikuuta 2009
Lauantai
Vanhojen tanssit menivät hienosti. Olin tyytyväinen, vaikka kenkä hiersikin jalkaan pienen jäljen, ja jalat ovat nyt todella kipeät. Mutta silti, olihan se hetki ja tilaisuus, jonka muistaa koko elämänsä.
Silti oli ihanaa, kun pääsi kotiin. Sai potkia jalalle epämiellyttävät kengät nurkkaan, purkaa hiukset pinneistä ja pestä ne, ja pestä meikit kasvoilta. Olin taas oma itseni, kun sain päälleni farkut ja hupparin.
Kävimme kavereiden kanssa syömässä ennen kotiintuloa, ja sekin oli ihan kivaa. Jotain spesiaalia tanssimisen lisäksi.
Minulla oli siis eilen todella mukava päivä, noin kello 20.05 asti. Silloin suuntasimme vanhojen jatkoille.
Heti kun pääsin ovelle tajusin, että olisi kannattanut jäädä kotiin. Laskin, että ilman minkäänlaista alkoholia oli tasan viisi ihmistä - niistäkin kaksi kuskeja, jotka olisivat varmasti olleet siellä samanlaisessa kunnossa jos ei olisi ollut velvollisuutta hoidettavana.
Katselin ympärilleni ihan kuin en olisi edes ollut paikalla. Humalaisia ihmisiä, kaikki koulukaverini enemmän tai vähemmän päissään. Musiikki liian kovalla.
Minä en ole siis ikinä ollut yhtä mittavassa juopottelutapahtumassa. Joissain kotibileissä joskus, ja sielläkin aina kuivin suin.
Tuolla ollessa tuli vain niin käsittämättömän ulkopuolinen olo ettei tosikaan. Useampi kuin yksi ihminen kysyi ja tivasi, miksen juo, ja tarjosi pulloa ja tölkkiä. Ja kun en ottanut, mumistiin "vitun outo" tai jotain vastaavaa. Minä sitten istuin puoli yhteentoista asti käytännössä yksinäni ja sain kaljat päälleni, no vahingossa kylläkin, ja autoin yhtä tyttöä siivoamaan oksennuksensa.
En ymmärrä tuollaisen touhun hohtoa, haukkukaa sitten tylsäksi tai jotain, mutta en vain tajua. Mitä hauskaa tuossa on? Mitä hohdokasta ja hienoa on ryypätä jossain keskellä ei mitään itsensä niin huonoon kuntoon että oksentaa lumihangessa ja sammuu loppuillasta pöydän alle?
Ja äiti vielä viitsii ihmetellä miksei minulla ole kavereita. Hah.
Silti oli ihanaa, kun pääsi kotiin. Sai potkia jalalle epämiellyttävät kengät nurkkaan, purkaa hiukset pinneistä ja pestä ne, ja pestä meikit kasvoilta. Olin taas oma itseni, kun sain päälleni farkut ja hupparin.
Kävimme kavereiden kanssa syömässä ennen kotiintuloa, ja sekin oli ihan kivaa. Jotain spesiaalia tanssimisen lisäksi.
Minulla oli siis eilen todella mukava päivä, noin kello 20.05 asti. Silloin suuntasimme vanhojen jatkoille.
Heti kun pääsin ovelle tajusin, että olisi kannattanut jäädä kotiin. Laskin, että ilman minkäänlaista alkoholia oli tasan viisi ihmistä - niistäkin kaksi kuskeja, jotka olisivat varmasti olleet siellä samanlaisessa kunnossa jos ei olisi ollut velvollisuutta hoidettavana.
Katselin ympärilleni ihan kuin en olisi edes ollut paikalla. Humalaisia ihmisiä, kaikki koulukaverini enemmän tai vähemmän päissään. Musiikki liian kovalla.
Minä en ole siis ikinä ollut yhtä mittavassa juopottelutapahtumassa. Joissain kotibileissä joskus, ja sielläkin aina kuivin suin.
Tuolla ollessa tuli vain niin käsittämättömän ulkopuolinen olo ettei tosikaan. Useampi kuin yksi ihminen kysyi ja tivasi, miksen juo, ja tarjosi pulloa ja tölkkiä. Ja kun en ottanut, mumistiin "vitun outo" tai jotain vastaavaa. Minä sitten istuin puoli yhteentoista asti käytännössä yksinäni ja sain kaljat päälleni, no vahingossa kylläkin, ja autoin yhtä tyttöä siivoamaan oksennuksensa.
En ymmärrä tuollaisen touhun hohtoa, haukkukaa sitten tylsäksi tai jotain, mutta en vain tajua. Mitä hauskaa tuossa on? Mitä hohdokasta ja hienoa on ryypätä jossain keskellä ei mitään itsensä niin huonoon kuntoon että oksentaa lumihangessa ja sammuu loppuillasta pöydän alle?
Ja äiti vielä viitsii ihmetellä miksei minulla ole kavereita. Hah.
keskiviikko 11. helmikuuta 2009
"Let's play bamboozle!"
Pikkupikkupikku neuvo Annipannitannille!
Jos ovikello soi kello 8.22 ja et ole vielä noussut edes ylös, harkitse kahdesti menetkö avaamaan pää kolmanenta jalkana vai mietitkö edes puoli minuuttia miltä näytät! Olihan se kiva ylläri ehheh, pikkuveikan kavereita kolmin kappalein oven takana. Siinä sitten pikkasen heräilin oven suussa ja sain sanotuksi että ei, Akseli ei ole kotona. No, olipa pojilla ainakin hauskaa.
Vanhoja tanssitaan tänään, ja kaveri kertoi, että ei ole koulua olleskaan! Pitää vaan muistaa lähteä kampaajalle 13.45 bussilla, ja se on saavutus jos en myöhästy siitä.
Onneksi kohta voin jättää frendeilyt taakseni, koska oon katsonut vissiin kaksi tuotantokautta putkeen tämän viikon aikana. Tykkään vaan näitä ihan liikaa! Nämä on hauskoja ja näitä jaksaa katsoa uudelleen ja uudelleen. Oivoi, taidanpa olla koukussa.
Ja missä mun viime jakson numerot on wilmasta
Jos ovikello soi kello 8.22 ja et ole vielä noussut edes ylös, harkitse kahdesti menetkö avaamaan pää kolmanenta jalkana vai mietitkö edes puoli minuuttia miltä näytät! Olihan se kiva ylläri ehheh, pikkuveikan kavereita kolmin kappalein oven takana. Siinä sitten pikkasen heräilin oven suussa ja sain sanotuksi että ei, Akseli ei ole kotona. No, olipa pojilla ainakin hauskaa.
Vanhoja tanssitaan tänään, ja kaveri kertoi, että ei ole koulua olleskaan! Pitää vaan muistaa lähteä kampaajalle 13.45 bussilla, ja se on saavutus jos en myöhästy siitä.
Onneksi kohta voin jättää frendeilyt taakseni, koska oon katsonut vissiin kaksi tuotantokautta putkeen tämän viikon aikana. Tykkään vaan näitä ihan liikaa! Nämä on hauskoja ja näitä jaksaa katsoa uudelleen ja uudelleen. Oivoi, taidanpa olla koukussa.
Ja missä mun viime jakson numerot on wilmasta
Keskiviikko
Tässä kuuntelen ihanaa Samuli Putroa yleX:ltä, jonka keikasta mua kiltisti muistutettiin. ^^
Olen tänään hypellyt vanhojen tanssipuvussani täällä kotona. Teitä ilahduttamaan/vihastuttamaan, ajattelinkin laittaa kyseisestä viritelmästä pari kuvaa.
Tällaista. Parempia kuvia tietenkin sitten kun on itse tanssit ja hiukset kivasti!
Olen tänään hypellyt vanhojen tanssipuvussani täällä kotona. Teitä ilahduttamaan/vihastuttamaan, ajattelinkin laittaa kyseisestä viritelmästä pari kuvaa.
Tällaista. Parempia kuvia tietenkin sitten kun on itse tanssit ja hiukset kivasti!
tiistai 10. helmikuuta 2009
Tiistai
En ole ikinä tykännyt tiistaista. Tiistait on pitkiä, merkityksettömiä ja tylsiä.
Olen nyt alkuviikon ollut kotosalla. Kurkku on todella kipeä ja inhottavan tuntuinen ja olo muutenkin toisaikainen. Hyvään aikaan taas sairastuin! Olisi vanhojen tanssit. Ja pitäisi vielä etsiä itselleni jostain bolero/ohut neule/joku muu viritys. Ei kyllä sinänsä kiinnosta ollenkaan tanssia.
Huvitti, kun toikkaroin täällä kotona itsekseni tuo mekko päällä. Hyvin taas muistin sen, että olkkarin isoista ikkunoista näkee suoraan tielle ja tieltä siis meidän olkkariin jos kaihtimet on auki. No, siinäpähän sitten näkivät ohikulkijat meikäläisen pyörähtelemässä ja arvostelemassa itseäni. Hyppelehdin vähän kengät jalassa ja en kaatunut! Joten eiköhän se siitä.
Haluaisin vain saada olkapäät ja käsivarret jotenkin piiloon. Joten se bolero olisi siitä kiva juttu.
Kahden viikon päästä on vanhojen risteily. Ärsyttää jo valmiiksi :D
Voisin pian mennä lukemaan Stieg Larssonia. Tykkään siitä kovin, siis tuosta kirjatrilogiasta. Nyt on tosin menossa vasta ensimmäinen osa, Miehet jotka vihaavat naisia. Se on jänskä.
Katsoin Shawshank redemptionin taas kerran. Se vaan on niin loistava! Tykkään muutenkin hirveästi kaikista vankilaan sijoittuvista leffoista, ja poliisileffoista. Ja tuo Avain pakoon-kirjakin on loistava. Ja Morgan Freeman on loistava, tosin Million dollar babyssa se on parempi.
Jatkanpa Scandinavian music groupin kanssa kesäfiilistelyä ja lämpöisiä ajatuksia.
Olen nyt alkuviikon ollut kotosalla. Kurkku on todella kipeä ja inhottavan tuntuinen ja olo muutenkin toisaikainen. Hyvään aikaan taas sairastuin! Olisi vanhojen tanssit. Ja pitäisi vielä etsiä itselleni jostain bolero/ohut neule/joku muu viritys. Ei kyllä sinänsä kiinnosta ollenkaan tanssia.
Huvitti, kun toikkaroin täällä kotona itsekseni tuo mekko päällä. Hyvin taas muistin sen, että olkkarin isoista ikkunoista näkee suoraan tielle ja tieltä siis meidän olkkariin jos kaihtimet on auki. No, siinäpähän sitten näkivät ohikulkijat meikäläisen pyörähtelemässä ja arvostelemassa itseäni. Hyppelehdin vähän kengät jalassa ja en kaatunut! Joten eiköhän se siitä.
Haluaisin vain saada olkapäät ja käsivarret jotenkin piiloon. Joten se bolero olisi siitä kiva juttu.
Kahden viikon päästä on vanhojen risteily. Ärsyttää jo valmiiksi :D
Voisin pian mennä lukemaan Stieg Larssonia. Tykkään siitä kovin, siis tuosta kirjatrilogiasta. Nyt on tosin menossa vasta ensimmäinen osa, Miehet jotka vihaavat naisia. Se on jänskä.
Katsoin Shawshank redemptionin taas kerran. Se vaan on niin loistava! Tykkään muutenkin hirveästi kaikista vankilaan sijoittuvista leffoista, ja poliisileffoista. Ja tuo Avain pakoon-kirjakin on loistava. Ja Morgan Freeman on loistava, tosin Million dollar babyssa se on parempi.
Jatkanpa Scandinavian music groupin kanssa kesäfiilistelyä ja lämpöisiä ajatuksia.
tiistai 3. helmikuuta 2009
Tiistai
Olipa sitten historian koe. Jostain syystä minulla oli liikaenergiaa tänään heti aamusta, ja kokeeseen keskittyminen oli yhtä tuskaa. Ensimmäinen kysymys liittyi Saksaan ja sen muutokseen 1920- ja 30- luvuilla. Teki mieli kirjoittaa satu Aatu-sedästä ja Aatu-sedän tuhmista suunnitelmista. Onneksi sain ajatukseni koottua ja kirjoitin muutaman sivun esseen aiheesta.
Jouduin käymään mäkkärissäkin, kun myöhästyin ruokailusta ja nuo ehdotti sitten mäkkäriä. Oivoi.
Kurkku on vähän kipeä, ja en ala kyllä yhtään mitään jos nyt sairastun! Juuri kun koeviikko on ohi ja kaikkea. Juon vaan paljon teetä jättimäisestä oranssista mukistani, niin eiköhän se pikkiriikkisen helpota.
Sain tänään kortin Japanista ja Ranskasta, ne oli molemmat aivan loistavat päivän piristykset.
Ja tanssiparini uupui taas harjoituksista. Olin niin lähellä huutaa ja saada itkupotkuraivarit ettei tosikaan.
Onneksi kiroileva siili on aina yhtä ihana.
Jouduin käymään mäkkärissäkin, kun myöhästyin ruokailusta ja nuo ehdotti sitten mäkkäriä. Oivoi.
Kurkku on vähän kipeä, ja en ala kyllä yhtään mitään jos nyt sairastun! Juuri kun koeviikko on ohi ja kaikkea. Juon vaan paljon teetä jättimäisestä oranssista mukistani, niin eiköhän se pikkiriikkisen helpota.
Sain tänään kortin Japanista ja Ranskasta, ne oli molemmat aivan loistavat päivän piristykset.
Ja tanssiparini uupui taas harjoituksista. Olin niin lähellä huutaa ja saada itkupotkuraivarit ettei tosikaan.
Onneksi kiroileva siili on aina yhtä ihana.
maanantai 2. helmikuuta 2009
Maanantai
Ja helmiikuukin vielä. Tammikuu valui läpi sormien, kirjaimellisesti. Sainko mitään aikaan? Tapahtuiko viime kuussa mitään mistä voisin olla ylpeä tai mitä voisin muistella jälkeenpäin?
Näin äkkiseltään ajateltuna mitään ei tapahtunut. Eikä kyllä lähemminkään ajateltuna!
Uuden vuoden olin kotona. Pikkuveli terrorisoi rauhaani jatkuvasti ja pauke vaan ärsytti enemmän ja enemmän mitä pidemmälle ilta kului.
Toisena päivänä tammikuuta olin katsomassa yhden surkeimmista kirjafilmatisoinneista. Kyllähän nuo teinitytöt varmaan tykkääkin tuosta Twilightista, minuun se ei vaan tosiaankaan uponnut. Vääntyilin penkissäni vaikeasti koko leffan ajan.
No mahtui tammikuuhun yksi leffailtakin onneksi. Ilman sitä olisi ollut kuolettavan tylsää.
Ai niin.. Olihan sitä laivareissukin. Siitäkään ei jäänyt oikeastaan mitään muisteltavaa. Vain yksi menetetty ystävyys oikeastaan. Että niinkin riemukas reissu.
Aloin tammikuussa pitämään listaa vuoden aikana näkemistäni elokuvista. nyt olenkin jo "näin" pitkällä
1. 101 dalmatialaista – 1.1.2009
2. Paranoid Park – 1.1.
3. Twilight – 2.1.
4. American Crime – 2.1.
5. Mrs. Doubtfire – Isä sisäkkönä – 4.1.
6. Mulan – 4.1.
7. Dead Silence – 5.1.
8. Hot Fuzz – 5.1.
9. Harry Potter ja Azkabanin vanki – 6.1
10. Sinulle on postia - 11.1.
11. Batman Begins – 13.1.
12. Valamiehet – 13.1.
13. FC Venus – 16.1.
14. Australia – 17.1.
15. United 93 – 18.1.
16. Stuck on you – 21.1.
17. Revolutionary road – 31.1
Ensinnäkin voimme huomata että leffoja on aika monta.. Eli olisikohan aika hommata elämä? Toisekseen, olen käynyt kolme kertaa elokuvateatterissa. Damdidam, jos jatkan samaan malliin niin olen vararikossa! Tosin, tähän mennessä en ole yhdestäkään käynnistä maksanut itse.
Lista kertoo myös että voisin hankkia elämän. 17 leffaa kuukaudessa. Voi hyvänen aika. No, ei se minua itseäni kyllä sinänsä edes haittaa.
Mietin että josko arvostelisinkin nuo elokuvat ihan kunnolla. En oikein osannut päättää vielä. Ehkä, ehkä en.
EDIT: Oli hienot linkitkin joka leffaan, mutta eipä toiminukkaa.. Damn.
Näin äkkiseltään ajateltuna mitään ei tapahtunut. Eikä kyllä lähemminkään ajateltuna!
Uuden vuoden olin kotona. Pikkuveli terrorisoi rauhaani jatkuvasti ja pauke vaan ärsytti enemmän ja enemmän mitä pidemmälle ilta kului.
Toisena päivänä tammikuuta olin katsomassa yhden surkeimmista kirjafilmatisoinneista. Kyllähän nuo teinitytöt varmaan tykkääkin tuosta Twilightista, minuun se ei vaan tosiaankaan uponnut. Vääntyilin penkissäni vaikeasti koko leffan ajan.
No mahtui tammikuuhun yksi leffailtakin onneksi. Ilman sitä olisi ollut kuolettavan tylsää.
Ai niin.. Olihan sitä laivareissukin. Siitäkään ei jäänyt oikeastaan mitään muisteltavaa. Vain yksi menetetty ystävyys oikeastaan. Että niinkin riemukas reissu.
Aloin tammikuussa pitämään listaa vuoden aikana näkemistäni elokuvista. nyt olenkin jo "näin" pitkällä
1. 101 dalmatialaista – 1.1.2009
2. Paranoid Park – 1.1.
3. Twilight – 2.1.
4. American Crime – 2.1.
5. Mrs. Doubtfire – Isä sisäkkönä – 4.1.
6. Mulan – 4.1.
7. Dead Silence – 5.1.
8. Hot Fuzz – 5.1.
9. Harry Potter ja Azkabanin vanki – 6.1
10. Sinulle on postia - 11.1.
11. Batman Begins – 13.1.
12. Valamiehet – 13.1.
13. FC Venus – 16.1.
14. Australia – 17.1.
15. United 93 – 18.1.
16. Stuck on you – 21.1.
17. Revolutionary road – 31.1
Ensinnäkin voimme huomata että leffoja on aika monta.. Eli olisikohan aika hommata elämä? Toisekseen, olen käynyt kolme kertaa elokuvateatterissa. Damdidam, jos jatkan samaan malliin niin olen vararikossa! Tosin, tähän mennessä en ole yhdestäkään käynnistä maksanut itse.
Lista kertoo myös että voisin hankkia elämän. 17 leffaa kuukaudessa. Voi hyvänen aika. No, ei se minua itseäni kyllä sinänsä edes haittaa.
Mietin että josko arvostelisinkin nuo elokuvat ihan kunnolla. En oikein osannut päättää vielä. Ehkä, ehkä en.
EDIT: Oli hienot linkitkin joka leffaan, mutta eipä toiminukkaa.. Damn.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
