Keskiviikko

Olin eilen jakelemassa cv:itäni kesätyötreffeillä, ja toivon että jostain tärppää. Haluaisin niin paljon johonkin palvelualan hommiin, harmi vain kun monessa paikassa halutaan alan aiempaa kokemusta. Vaikka eikös se niin ole, että juuri tekemällä oppii.

Kiertelin sen tapahtuman jälkeen kaupungilla pari tuntia, ostin vielä parit koulukirjat ja leffoja. Päivittelin itsekseni kirpputorien ylihinnoittelua ja turhaa tavaraa, nielin itkua ja purin huulta taas kerran vaatekauppojen sovituskopeissa, moikkailin tuttuja ja nautin suhteellisen rauhallisesta ja väljästä tunnelmasta, joka on Lahdessa yllättävän harvinaista.

Kun istuin alas kaakaolle yhteen kahvilaan, olin varmasti kamala näky, kun yksin kyhjötin nurkassa suunpielet alaspäin. Olin nimittäin niin kateellinen, etten ole pitkään aikaan ollut.

Kaunis nuoripari. Onnesta sekaisin olevia katseita, käsivarren silittämistä, aitoja hymyjä ja.. niin, onnellisuutta. Välittämistä.

Lapsellinen kun olin, niin ajattelin vain itseäni ja tunsin kateutta. Ja olen kateellinen. Vaikka on parempi yksin, on on on on. Mutta totta kai, kyllä minäkin tahdon syliin, nukahtaa viereen, tuntea sormenpäät kämmenselällä ja istua kahvilla.

On niin helppo valittaa,unelmoida, huokailla ja vain leikkiä marttyyria. Silti välillä tulee tunteenpurkauksia, tyynynhalailuoloja ja pakottava tarve kuunnella epätoivoisia rakkauslauluja.

Hellyyspuuskat pitäisi vain voida jättää omaan arvoonsa. Ainakin joskus. En halua että niistä tulee vallitsevia olotiloja.

Tänään jouduin käydä juttelemassa opon kanssa, oli hirveää. Tai itse jutteluhetki meni hyvin, olen aina pelännyt meidän opoa, mutta se osoittautui turhaksi Todella mukava ihminen.

Eilen aamulla kävin sytyttämässä yläasteen pihalle kynttilän edesmenneen historian opettajan muistoksi. Jotenkin siinä vaiheessa todellsuus iski vastaan ja pahasti. Tajusin, miten raa'asti hän oli joutunut täältä lähtemään ja miten lopullista kaikki on. Loppu koulumatkasta meni itkua nieleskellessä.

Tällä hetkellä odotan lomaa. Oscar-gaala tulee maanantain ja sunnuntain välisenä yönä, ja aion katsoa sen. Viime vuonna, kun olimme Luostolla, nukahdin sohvalle kaukosäädin kädessä joskus puoli kolmen aikaan. Aamulla heräsin siihen kun maailman paras iskä oli tehnyt minulle yöllä pedin ja nostanut minut siihen.

Tänä vuonna aion kyllä sisseillä ja katsoa sen kokonaan. Ehkä serkkupoika tulee valvottamaan ja tökkimään kylkeen aina kun meinaan nukahtaa.