Ah. Rauha. Suloinen hiljaisuus sukulaisten ja puolisukulaisten kälätyksen jälkeen.

Koko ajan tässä viime päivät olen tolkuttanut itselleni, etten saa innostua mahdollisesta muutosta liikaa. Siltikin, tuo pahuksen paperinpala saa minut hymyilemään ja suunnittelemaan vaikka mitä.

Olen esimerkiksi miettinyt, mitä kaikkea otan mukaani jos täältä turvallisesta kolostani lähden maailmalle.

Nojatuolin, tietenkin. Sen olen itse ostanut ja se on ostettu tulevaisuuden kotiani ajatellen.

Dvd:itä, paljon. Suurin osa noista kun nyt sattuu olemaan omiani.

Seinäkellon. Tauluja. Kirjoja. Tietokone ja vaatteita tietenkin. Astiastoni.

Sänkyä en aio todellakaan ottaa mukaan. Aion hankkia uuden, ja isomman. Mutta muumilakanat, ja kaikki muut ihanat lakanat, kyllä kannan mukaani!

Oi että. Suunnitteleminen jos mikä on ihanaa. Mutta pelkään, että nyt kun kirjoitin nämäkin asiat ylös, ei toiveeni toteudu. Ärsyttävää.

Luin John Irvingin kirjan Leski vuoden verran. En oikein tiedä, pidinkö siitä vai en. Alkuosa oli pelkkää seksiä tai eroottisuutta. Loppua kohden juoni kuitenkin muuttui mielenkiintoiseksi ja jännittäväksi - joten ahmin kirjan muutamassa päivässä. 500 sivua meni hujauksessa. Ajattelin lukea uteliaisuuttani jonkin muunkin herran kirjan. Tosin en Garpin maailmaa, koska siinä painitaan. Tosi jännää lukea painikuvauksia? No, kai joku niistäkin tykkää.

Vielä.. Mm..15 päivää koulua! Tai no, 17, mutta jätin pois nuo valintakoepäivät. Ensi viikosta tulee kyllä rankka.